After the storm

Missäköhän mä oon kymmenen vuoden päästä? Mitä mä teen sillon? Olis niin hieno nähdä oma tulevaisuus. Olis kiva tietää olisko se edelleen näin tylsää ja tasasta. On toki parempi et tasasta kun ylä-ja alamäkee, mutta tää tylsyys. Oon luonteeltani tosi menevä ja inhoon sitä jos mun elämä ns. pysähtyy. Joka ikinen päivä mä vien aamulla likan tarhaan, tuun kotiin, keitän kahvit, meen kouluun (jos on koulua), haen likan, teen ruuan, katon pikkukakkosen, teen iltapalan, pistän likan nukkuu ja meen ite nukkuu. Nyt kun luen sen tästä se kuulostaa todella pahalta. Musta on tullu viä just sellanen mamma et mun iltapäivä ohjelmaan kuuluu ainakin yks tv-sarja mikä on pakko nähdä. Ja mä niin vannotin et musta ei tuu koskaan sellasta. (tuulipuku puuttuu)

Tuntuu et elämä olis jotenkin pysähtyny, mut aika menee kuitenkin pikakelauksella eteenpäin. Oon edelleen samanmiehen kanssa jonka kanssa oon ollu viimeset neljä vuotta. Tai no oltiin me vuosi erossa. Se ei siis sinänsä mikään pitkä aika ole mut mua jotenkin pelottaa ajatus siitä et mä olisin 20-vuoden kuluttua edelleen saman ihmisen kanssa. Miten meillä voi olla enään mitään keskusteltavaa tai tekemistä sillon. Tai jos ero tulee kymmenen vuoden kuluttua niin eikö se koko aika oo melko hukkaan heitettyä. Miks pitäis sitoutua yhteen ihmiseen pitkäks aikaa jos sen kanssa ei pysty veittään (syystä tai toisesta) loppu elämäänsä? Jopa toi loppuelämä kuulostaa todella pahalta. Mä kyllä rakastan mun miestä eikä mulla oo aikomustakaan siitä nyt erota ja haluan suunnitella yhteistä tulevaisuutta jne. Mut voinko mä olla samanihmisen kanssa loppu elämäni? Mä rakastan sitä tunnetta kun tiedän et joku haluaa mut, mä tykkään kääntää muiden päitä ja nautin siitä et mut huomataan. Toi viimenen lause kuulosti oikeestaan aika pahalta. Mä nautin erilaisesta huomiosta, siitä et kun oon oikein laittautunu ja sillon mut huomataan. En tarkota haluamisella sitä et kaikki haluis mun kans sänkyyn, vaan sillä tietyllä tavalla.

Melko huvittavaa mitä kaikkee ihmisen päässä, (mun päässä) liikkuu päivän aikana kun on liikaa aikaa pohtia kaikkee.